Syksy 2017 oli omissa kilpajuoksuissa epäonninen. Olin ihan hyvässä kunnossa ja harjoitellut ennen kaikkea juoksuun mutta oli kaikenlaista pientä vastoinkäymistä jotka sotkivat kauden päätavoitteet.
SM maratonille en päässyt edes mukaan ja Vaarojen maraton jäi myös välistä. Hieman balsamia haavoille toi PM maastojuoksukatsastuksen 7:s sija Pajulahdessa. Harjoitusmäärää kertyi 2017 tasan 4000 kilometriä.
Jatkoin kuitenkin harjoittelua ja tammikuusta 2018 alkaen sain taas kilometrien keruun kohtuullisesti käyntiin.
(kuva: Mikko Kettula)
Tätä kirjoittaessa on mittariin kertynyt 2871km vuoden alusta, harjoittelua 433 tuntia polkujuoksua 784km, nousua +43200m (juosten +38500m), nopeusharjoitus 23km, vauhtikestävyys 270km, pitkät lenkit 14kpl / 436km / 51 tuntia, (31km / 3h 40min / lenkki)
huhtikuussa 408km, toukokuussa 318km, kesäkuussa 477km ja heinäkuussa tähän mennessä 315km.
Olen kilpaillut juoksussa selvästi aktiivisemmin kuin 2017 mutta kuitenkin melko säästeliäästi. Kausi alkoi huhtikuun alussa karhuviestillä jossa olimme Antin Tallin joukkueella erikoisseurasarjan neljäs. Olimme vielä ankkuriosuudelle lähtiessä kolmantena mutta en voinut takaa tulleelle selvästi kovempikuntoiselle kaverille mitään vaikka parhaani yritin ja sain neljännesmaratonin liikahtamaan sentään 3.25/km vauhdilla. Jäipähän nälkää ensi vuodeksi. Viikkoa myöhemmin olin mukana alimittaisella SM puolimaratonilla. Aika ei ollut hääppöinen, sijoitus 18:s. Kuvansin halkijuoksuviestin voitimme totta kai, Ristiinan vappuhölkässä tuli toinen sija. Trail Tour Finland avaus Bodom Trail ei oikein lähtenyt, jäin yli 6 minuuttia vuoden 2014 tuloksesta jolloin olin 2:s. Nyt sijoitus oli 19:s. Lisäksi kolhin polveani.
(kuva Tapani Nisonen)
Ratakympin pääsin juoksemaan kahden vuoden tauon jälkeen kotikentällä Mikkelissä mutta lämmin sää, yksin juoksu ja edellisen päivän pm-maastojuoksu Hirvensalmella (kultaa) verotti loppuaikaa joka oli selvästi hitain virallinen ratakympin tulos minulla ikinä: 36:05,66. Juoksun keskeisin tavoite oli kuitenkin varmistaa ratakympin juoksuputken jatkuminen. Olen juossut ratakympin vuodesta 2006 joka vuosi, nyt siis 13:s peräkkäinen vuosi. Sillä ollaan "Suomen tilastossa" jo korkealla. Muutenkaan en lannistunut tästä heikosti menneestä juoksusta vaan seuraavana lauantaina voitin Salpausselkä Trail maratonin (42km). Kuumuus verotti tuolla +1500 nousumetriä ja mm Tiirismaan teknisiä polkuja sekä Messilän laskettelurinteitä sisältäneellä reitillä vauhtia ja reittiennätys jäi tekemättä mutta alitin kuitenkin 4 tuntia. Voin suositella tuota kilpailua jokaiselle. Lähtö ja maali ovat Salpausselän hiihtostadionilta ja reitti on polkujuoksuksi todella monipuolinen.
Kaksi viikkoa Salpausselän jälkeen oli vuorossa Kymijokiviesti joka osoittautui myös hienoksi kilpailuksi vaikka joukkueemme MiKV ei miesten sarjassa palkinnoille asti pärjännytkään. Jouduin - tai pääsin - urakoimaan peräti kolme osuutta (3:s, 5:s, 8:s) eli yhteensä lähes 30 kilometriä. Pitkä (13km) kolmososuus kulki hyvin, 7 kilometrin viitososuus erittäin hyvin odotuksiin nähden mutta ankkuriosuus Langinkosken ohi Kotkan satamaan olikin jo melkoista tervanjuontia. Hienoa kuitenkin oli kokea tuokin osuus jossa oli todella upeat maisemat. Tytöt + pari aikuista vahvistusta sijoittuivat naisten sarjassa hienosti toiseksi.
Viikko Kymijokiviestin jälkeen kisailtiin taas Jukolan viestissä SK Porrassalmen joukkueella. Suunnistin tuttuun tapaan yöosuuden ja nostin 529 sijoitusta vaikka yösuunnistus Hollolan supikossa tuntuikin todella vaativalta eikä sujunut läheskään virheittä. Joukkue pääsi tavoitteeseensa pääsemällä sijaluvulle 700. Ensi vuonna taas vähän paremmaksi! Olen nyt muutenkin suunnistanut taas jonkin verran ja nyt tuntuu että rasti alkaa löytyä lähes entiseen malliin vaikka MiSun mestaruuskilpailu kesäkuun lopussa Vatilassa menikin osaltani pommiin.
Meillä on ollut myös vuoden aikana muutamia omia Antin Tallin nimissä järjestettyjä polkujuoksuja joissa olen ollut ylläpitämässä lajituntumaa. Esimerkiksi Winter Trail Cup, Mikkeli Trail ja Tornimäki Trail. Vauhtikestävyysharjoittelun "fokus" on kuitenkin ollut enempi tiellä, polulla olen keskittynyt pidempiin ja hitaampiin lenkkeihin. Karejoen Sami on ollut hyvä treenikumppani niin vauhtikestävyysharjoituksissa kuin pitkillä lenkeillä.
Kuntokin on pikkuhiljaa osoittanut nousemisen merkkejä. Kaksi viikkoa sitten lauantaina kilpailtiin taas perinteinen Mikkeli-juoksu jossa rohkaistuin 22 kuukauden tauon jälkeen maratonille ja voitin kisan alittaen Joutsenon SM kilpailuun oikeuttavan tulosrajan. Maraton 2.50 hitaalla reitillä 146 sykkeellä antoi myös uskoa että perusvalmiuksia kohtuulliseen maratontulokseen syyskuussa voisi olla.
(kuva Tapani Nisonen)
(kuva Tapani Nisonen)
Nopeutta tulee treenata ja niin olen treenannutkin. 1000 metriä kulki radalla viime maanantaina 2.54 ja 2000 metriä kesäkuun alussa 6.23 jotka ovat todella kaukana parhaistani mutta eivät välttämättä kerro aivan kaikkea kunnosta. Niihin ei todellakaan herkistelty. Viikko sitten lauantaina kävin kokeilemassa kestävyyttäni Mäntyharju - Repovesi-reitillä. Juoksua kuumassa säässä kertyi 56 kilometriä / +1000m ajassa 7h 47min josta 6h 45min juoksua ja loput maisemien ihastelua joissa riittikin katsomista. Juhannuksena oli kolmen päivän "polkujuoksuturnee" Mikkelin ympäristössä, yhteensä 89 kilometriä kolmen peräkkäisen päivän lenkkinä. Keskisyke näissä harjoituksissa on ollut 110-120 kun minulla maksimi on jonkin verran yli 180 mutta keskisyke ei välttämättä kerro kaikkea. Esim Repovedellä todellinen juoksusyke oli 125 jos tauot vähennetään ja korkeimmillaan kiipeämiset nostivat sykkeen lähelle anaerobista kynnystä 160 lukemiin.
Repovedellä 8 tunnin urakan maalissa
Tuossa siis omat juoksut. Entäpä valmentamiset? Viime syyskuussa Aada Ombati aiheutti melkoisen yllätyksen voittamalla KLL SM kisoissa T15 sarjan kultaa 2000 metrin juoksussa. Aada oli tuolloin itse 13-sarjalainen. Viime lokakuun lopulla juoksuryhmä kunnostautui Pajulahti Cross Country Carnival kisassa. Henkilökohtaisen kisan 11v joukkuesarjassa Ville (1:s), Eetu (2:s) ja Neela (2:s) ottivat kolmoisvoiton Lahden Ahkeran ja Porvoon Urheilijoiden edellä.
Viestissä joukkue Ville, Saaga, Eetu, Neela, Iiris, Aada sijoittui sekaviestin 15v sarjan toiseksi Espoon Hiihtoseuran jälkeen. Keski-iältään MiKV:n juoksuryhmän joukkue oli 11,5v eli selkeästi "alaikäinen".
Talvi meni juoksuryhmän kovan treenin merkeissä jota tehostettiin osallistumalla kolmen piirin valmennusleireille Tanhuvaarassa jossa olin kestävyysryhmän valmentajana. Perinteisten leirikuvioiden lisäksi 10-15-vuotiaat pääsivät tutustumaan uuden valmentajan myötä mm. lumihankipolkujuoksun ja lumihankisauvakävelyn sekä lamppulenkkeilyn salaisuuksiin. Ei tuo varmaankaan täysin hukkaan mennyt kun nyt seuraa esimerkiksi Iisalmen Visan tyttöjen edesottamuksia tämän kesän kilpailukaudella.
Nyt 2018 kaudella menestystä on juoksuryhmälle niin paljon ja jatkuvasti ettei kaikkea ole tarkoituksenmukaista luetella. Ville ja Neela ovat olleet sarjojensa kärjessä maastojuoksuissa ja tonneilla, samoin Saaga on juossut erittäin hyviä 1000m tuloksia. Veikollakin on ollut hyviä sijoituksia ja tuloksia, esimerkiksi Jämsän karnevaalien 2000m 6.29 jolla hän sijoittui kolmanneksi.
Myös monet muut juoksuryhmäläiset ja minivalmennusryhmäläiset ovat tehneet sarjojensa kärkipään tuloksia piirissä ja Suomessa tai vähintään omia ennätyksiä. Menestys ulottuu myös muihin lajeihin, esimerkkinä vaikkapa Veeran pärjäämiset kaikissa yleisurheiluissa tai Sofian hyvät korkeushyppytulokset. Myös polkujuoksuissa ryhmäläiset ovat kunnostautuneet vaikka niissä juniorikisoja onkin vielä aika vähän. Eetun palkintosija kevään Bodom Trail juoksussa voidaan mainita erikseen. Mukavaa on ollut myös nähdä tyttöjen Saaga, Neela, Aada ja Emma aktiivinen osallistuminen maantieviesteihin ja muille pitkille matkoille. Onpa joitakin entisiä valmennettaviakin käynyt pitkän juoksutauon jälkeen kilpailuissa mukana.
Tähän mennessä kesän kohokohta on varmasti ollut viime maanantainen Suomen ennätys T11 sarjan 1500 metrin esteissä kun Neela alitti 6 minuuttia. Myös Saagan 5.26 tulos T13 sarjassa oli todella upea uusi piirin ennätys ja kaikkien aikojen Suomen tilaston kakkonen, Jasminin entinen tulos viiden vuoden takaa kaatui 17 sekunnilla.
Aikuisetkin valmennettavat ovat saaneet hyvää tulosta aikaan. Itseltäni polkujuoksun MM-kisa jäi tänä vuonna väliin mutta sen sijaan Eija kävi edustamassa Suomea ja Antin Tallia Espanjassa Penyagolosassa selviytyen todella rankalla 88 kilometrin ja +5000 nousumetrin reitillä läpi sallitussa aikarajassa. Yli 13 tunnin urakka toi sijaluvun 89:s parhaana ja ainoana maaliin päässeenä suomalaisnaisena.
Trail Tour Finlandilla on mainittava Antin Tallin menestys naisten kokonaiskilpailussa 2017. Eija oli parhaana toinen, Mia neljäs ja Mirva seitsemäs. Tänä vuonna Antin Talli ei ole erityisesti panostanut Trail Tour Finlandiin. Tässä vaiheessa kautta kokonaiskisan sijoitukset ovat naisten puolella Eijan 48:s ja Kirsin 64:s sekä miesten puolella minun 67:s ja Reijon 69:s mutta vaisut sijoitukset selittyvät sillä että jokainen meistä on käynyt tähän mennessä vain yhden osakilpailun. Kahden viime vuoden menestyjistä Mirva on vaihtanut joukkuetta ja Minna sai keväällä perheenlisäystä. Vanhemmuuden iloa on päässyt kokemaan myös harjoituskaverini Sami joka oli viime vuonna Pyhätunturin osakilpailussa 12:s. Tämän vuoden parhaasta osakilpailusijoituksesta tähän mennessä vastaavat naisten puolella Eija (8:s) ja Kirsi (11:s) Aulanko Trail sijoituksillaan sekä miesten puolella minun 19:s Bodomilla ja Reijon vastaava 19:s Aulanko Trailissa. Satu on edustanut Antin Tallia Tourin yhteydessä käytävillä lyhyemmillä matkoilla.
Yleensä blogeilta odotetaan myös valmennukseen liittyvää pohdiskelua joten olkaa hyvä: Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyn kisakautta sekä tulevia kausia! Tavoitteitakin on toteuttamatta. Esimerkiksi nyt parhaillaan Jyväskylässä käytävissä Kalevan kisoissa ei Antin Tallin / MiKV:n kestävyysjuoksijoita ole. Taru pääsi 5000 metrin jonotuslistalle asti mutta ei vielä kisoihin ja Eijalla olisi ollut paikka 10000 metrille mutta sairastelujen takia joutui jättämään kilpailun väliin. MM-kisasta palautuminen on ollut vaativaa. Varmasti silti kannattava ja kokemuksen arvoinen reissu joka ei varmastikaan jää viimeiseksi.
