Viikko 9: Unelmia Karhunkierroksesta

Ihmisellä pitää olla unelmia. Ennen unelmointi oli lempiharrastukseni. Oikein hätkähdin kun tajusin etten ole elokuun 2015 jälkeen unelmoinut mistään urheiluun liittyvästä. Tavoitteita on ollut senkin edestä mutta tavoite on eri asia. Määrittelen sen omalla hieman erilaisella tavallani tiedostaen miten se yleensä määritellään: Minulle tavoite on konkreettinen suunnitelma unelman saavuttamiseksi jonka pohjalta esimerkiksi harjoitusohjelma tehdään. No ok, myönnän että haaveilen kyllä joskus juoksuryhmäläisten suurista saavutuksista 2020-luvulla mutta haave - erotuksena unelmasta - on vähän kuin taivaalla pilvi joka saattaa kadota ilmestyen ehkä parin viikon tai kuukauden päästä takaisin. Mutta vain hetkeksi. Unelma sen sijaan on pilvi joka pysyy ihmisen sisäisessä maisemassa.

Erään unelman täyttymys, japanilaiset maratonfanit pääsivät kuvaan kanssani

 

 

Pääosin juoksuryhmään kohdistuvat ajatukseni - korkealentoisetkin - ovat kuitenkin tavoitteita joita puntaroin. Mietin vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia. Usein juoksuryhmä on viimeinen ajatukseni illalla nukkumaan käydessä. Viisi vuotta sitten sen tilan veivät omat urheilutavoitteet. Nyt niistä on tullut liian usein paineita. Tavoitteen ja paineen ero on se että tavoite on jotain mitä kohti ponnistelee mutta paine on se jonka puristuksen tuntee lähes päivittäin. Kilpailu lähestyy, olen rapakunnossa, mitään en ole tehnyt enkä saanut aikaan.

Kuluneiden 1,5 vuoden aikana olen oppinut urheilusta tuonkin puolen. Nyt tajuan että sitä ennen meni tosi hyvin ja olen näin jälkikäteen tyytyväinen moniin saavutuksiini jotka silloin eivät tuntuneet miltään. Harmittelen kun joskus kuuntelin liikaa tahoja jotka ilman mitään tarkempaa tietoa harjoitustaustastani tuntuivat tietävän mitä minun pitäisi tehdä "paremmin". Kuunteleminen ei näkynyt tekemisessäni mitenkään koska en minä usko jos joku tuttu, puolituttu tai tuntematon antaa minulle treeniohjeen. Paitsi jos ohje on oikeasti hyvä. Niitäkin tapauksia on, sellaiset ohjeet otan käyttöön heti. Mutta se paremmintietäjien kuunteleminen jäi vaivaamaan alitajuntaani aiheuttaen siellä ikäänkuin ajatusvirheen: "Minun pitäisi tehdä jotain paremmin."

En ollut ikinä tyytyväinen mihinkään isompaan saavutukseen. En omaan ennätykseen maratonilla, en Kalevan kisoihin pääsyyn, en Trail Tour Finlandin hyviin sijoituksiin. Helsinki City maraton 2015 taisi olla ensimmäinen juoksukilpailu johon olin tyytyväinen. Paradoksaalista kyllä, siihen katosivat unelmat. Jäi vain paine voittaa HCM 2016 joka nyt meni totaalisen penkin alle. Koska tavoite muuttui paineeksi suunnilleen ensimmäisellä treeniviikolla tai viimeistään kahden kuukauden jälkeen kun harjoittelussa tuli ensimmäinen takapakki.

Äsken lenkillä kuitenkin löysin itseni unelmoimasta. Ja juurikin tämän takia huomasin ettei niitä unelmia ole ollut sen 2015 Helsingin jälkeen.

Pertunmaan kentällä elokuussa 2015

Se mistä unelmoin oli vähän hassu juttu, Karhunkierros. Sehän on tämä 80km reitti Kuusamon pohjoispäästä Rukalle. Haluaisin juosta sen. Kuusamolaisesta ja varmaan muistakin se tuntuu erikoiselta mutta täällä Mikkelissä Karhunkierroksella on kova maine. Se on ehkä legendaarisin vaellusreitti mitä tiedetään olevan. Huhut kertovat että silloin 80-luvulla kun Mikkelin Hiihtäjät oli kyllä Suomen ja kenties koko Euroopan paras hiihtoseura hiihtäjät olisivat kesäleirillä patikoineet Karhunkierroksen kumisaappaat jalassa ja sauvat kädessä seitsemään tuntiin. Pitääkö paikkaansa, en tiedä, virallinen ennätys on Tero Ruokolaisen 8 tuntia 24 minuuttia mutta tuollainen inspiroi minua. Haluaisin kesyttää Karhunkierroksen. Viime keväänä kävin juoksemassa puolikkaan Karhunkierroksen, lähtö Oulangan luontokeskuksesta. Se 54-kilometrin nöyryytti minut täysin. Juoma ja energia loppui jossain Juuman perukoilla ja aurinko alkoi porottaa kirkkaalta taivaalta ensimmäistä kertaa koko kesässä. Jouduin kävelemään tietä myöten, toimitsija mummot kävelivät ohi. Ajattelin etten tule tänne ikinä enää joka nyt on tyypillinen ajatus tuollaisessa tilanteessa. Minulla meni reissuun kuusi tuntia.

Karhunkierros 2016

Karhunkierros 2016

Nyt lenkillä unelmoin siitä miten juoksisin lähtöpaikalta luontokeskukseen alle kolmen tunnin. Neljä tuntia ja olisin jo Oulankajoen päässä. Sieltä etenisin rauhallisesti maisemia ihaillen Kitkajoelle josta Juumaan. Aikaa olisi tässä vaiheessa kulunut 6,5 tuntia.

Juuman kangasmaastossa kiristäisin vauhtia kohti etäällä häämöttävää Rukaa. Saapuisin Konttaiseen ajassa 8 tuntia mutta en joutuisi konttaamaan sitä ylös ja alaspäin kuten viime vuonna tossu nousisi vielä kepeästi Valtavaaran ja Rukan nousuissakin. Saavuttaisin Rukan hiihtokeskuksen ajassa 9h 1min ja kävelisin suoraan Zoneen.

Myönnetään että tuo viimeinen visio oli liimattu tarinaan jälkeenpäin. On vaikeaa sanoa toteutuuko juoksu koskaan. Siellähän järjestetään oikein tapahtumakin jonka tarkoitus on juosta reitti läpi. Viime vuonna osallistuin kyseiseen tapahtumaan. Nyt on vaan pahaksi onneksi kaikki osallistumispaikat myyty vaikka meitä olisi useampi Karhunkiertäjä täältä lähdössä mukaan.

Täydestä harjoittelemattomuudesta minua ei voi enää syyttää. Lahden MM kisojen puristuksessa onnistuin juoksemaan 114 kilometriä viikolla 9. Nyt minulla on juostuna 807km tälle kalenterivuodelle ja 87km maaliskuulle. Tänään juoksin yhteensä 17km siten että iltapäivällä 12km keskisykkeellä 104 ja vauhdilla 6.27/km. Hurjalta kuulostaa että samoihin aikoihin vain kivenheito päässä samalla järvellä oli hiihtäjä pudonnut jäihin tosin onneksi selviten. Sen yhden kerran koko talvena kun menen jäälle juoksemaan.

Meinasin itsekin joutua hankaluuksiin kun yritin Kirkonvarkauden sillan kohdalla kiivetä ylöspäin sellaista jäistä "kourua" liukaspohjaisilla lenkkitossuilla. Onneksi rinteen puolivälissä tulin järkiini ja etsin hieman vähemmän jyrkän kohdan mistä nousin kioskille. Nyt illalla juoksin 5km 28:43 keskisykkeellä 113 ja vauhdilla 5.43/km. Onhan siinä vielä vähän matkaa Karhunkierroksen urotekoihin.

menestyksen portaat?

Eilen illalla olin todistamassa kun kuplahallissa 1 x 800 + 6 x 200/1-2min 3.26-3.32 + 50, 45, 38, 40, 37-39, 34-38. Juoksijat Neela, Liisa ja Aada 3.32 + 50, 45, 38, 40, 39, 38. Vetotreenin jälkeen 2 x 150m/5min Aada 23.6 ja 23.4, Neela 25.2 ja 25.5, Liisa 25.9 ja 25.2. Minä 1 x 150m 22.3. Harjoituksen lopuksi treenattiin kuivavesiesteviritelmällä. Yhteensä tänään juoksua Liisa 8km, Neela 7km, Aada 4km, Sofia 2km, Amanda 2km, Mikke 5km, Vinski 1km. Minulla 23km. Voin sanoa että ihan ok treenipäivä itselläkin. Lisäksemme kuplalla oli Lars. Aamupäivällä LähiTapiolaAreenalla iästä riippuen rinnallevedot ja punnerrukset: 20-60kg painoilla. Lisäksi aitajuoksuja, aitakävelyjä, kuntopallon heittoa (1-5kg), gymstick harjoituksia. Sen jälkeen jäähallilla porrastreeni + 5 x 60m pehmennyslähtöjä + leuanveto ja loppuviesti 8kg kuntopallon kanssa. Allekirjoittanut rimpuili 5 leukaa sai moniloikkatestissä 14.0 ja heitoissa 10.00 metriä ja 3.40 metriä.

Perjantaina tulin juosseeksi 2 x 5 kilometriä joista jälkimmäinen keskisykkeellä 111 ja vauhdilla 5:40/km eli ajassa 28:06. Sama lenkki kuin tänään. Torstaina illalla 4km ja iltapäivällä 8km 44:43 (5.33/km) sykkeellä 137 (korkeimmillaan 160) josta oli 5km sellaista polku-maastojuoksua 6,5km ajassa 36:39 (5.40/km) sykkeellä 139. Reitillä nousua 230 metriä. Tuosta voi suoraan päätellä mikä on nousun ja alustan vaikutus sykkeeseen vauhdin ollessa sama 10,5km/h. Normaalilla jäisellä kävelykadulla syke on 50% tasolla maksimista mutta talvisella maastopolulla peräti 70%. Tavallaan siis tuollainen polkujuoksu on n. 40% vaativampaa treeniä aerobisesti sykkeen ja hapenoton kautta ajateltuna.

Keskiviikkona jolloin Iivo voitti kultaa juoksin iltapäivällä 10km josta 6km oli polku-lumihankijuoksua rajulla 260 metrin nousulla ajassa 43:22 (7.14/km) keskisykkeellä 136 (korkein 151). Tästä taas voi laskea maastojuoksu- ja lumihankijuoksutyyppisen polkujuoksun eron vauhdissa. Selkeillä poluilla tapahtuva maastojuoksu on n. 25% nopeampaa verrattuna jyrkkiä alamäkiä, lumihankea ja liukkaita kapeita puron reunapolkuja sisältävään reittiin.

Illalla lamppulenkillä oli Toni ja Minna. Kävimme testaamassa iltapäivällä tallomiani uria ajassa 83 minuuttia lamput päässä sykkeellä 127 (korkein 157) matka n. 10km ja nousu 400 metriä. Kaiken kaikkiaan 700m nousua tänään. Reitin periaate oli joen rantaan, harjun päälle, takaisin alas jne. Yhtäjaksoinen korkein nousu oli vaatimaton 30m tosin huomaamattoman loiva joen vartta. Iltapäivällä putosin siinä kohtaa puoliksi jäihin mutta illalla osasimme jo varoa. Maaliskuun eka päivä 25km juoksua.

Pimeydestä tihkuu valoa

Tiistaina olin valmentaja. Voimatouhuja Karkkarilla: Ensin ulkona 1km juoksua + perushippaa. Sitten telinevoimistelusalissa vapaata liikuntaa + ohjatusti 5 x k-keikka eteen + 5 x k-keikka taakse + 4 x k-keikka eteen-taakse + 5 x kärrynpyörä + voltteja/puolivoltteja + vapaavalintainen permantosarja + vaakaa. Sitten lihaskuntotestit. Kumimatolla vauhditon pituus. Sofia oli paras 200cm. Leuanveto Lotta 11, Janina 10, Amanda 7, Kaisa 7. Köysikiipeily. Sitten mentiin alakertaan. Työntö ja punnerrus Kaisa 25kg, muut vähän vähemmän. 5 x 30m. Nopeimmat Amanda 4.38, Neela 4.40, Lotta 4.46, Janina 4.44, Sofia 4.40, Kaisa 4.53. Loppuaika oltiin lämmittelysalilla. Vedin salilla minuutin ylämäkivedon 16% kulmalla 16km/h vauhdilla mutta sitten meinasin lentää naamalleni. Mattojuoksu ei ole minua varten. Juoksin tiistaina yhteensä 11km.

Maanantai iltapäivällä olin yrittänyt aloittaa harjoittelun uudestaan: juoksin ensin 7km polkujuoksua kalevankankaalla 44:47 (6.23/km) keskisykkeellä 131, nousua 190m, korkeimmillaan syke nouisi 158, juoksuindeksi oli 57, kilomerit olivat 4.58 (syke 129/15m nousua/tie) + 5.46 (137/25m/polku) + 7.24 (136/55m/lumipolku) + 6.59 (129/20m/lumipolku) + 6.36 (125/15m/polku) + 7.24 (134/60m/polku) + 5.24 (123/ei nousua/tie) jonka päälle vielä 4km 18:32 (4.37/km) keskisykkeellä 138, juoksuindeksi 65 ja nopein kilometri 4.21/km (syke 144). Illalla kävin hölkkäämässä 4km. Yhteensä 15km/päivä.